Aamulehti, lähetetty 3.3.2014

Aamulehden tutkiva journalismi oli selvittänyt Tampereen terveyskeskusten jonotustilastoja ansiokkaasti. Samoja tietoja ei herunut aiemmin edes kaupungin johtaville luottamushenkilöille, joten pisteet Aamulehdelle.

Selvityksen perusteella Tampereen terveyskeskusten toiminta on hälyttävän epätasaista ainakin, jos lääkärin vastaanotolle pääsy on kriteerinä hyvälle toiminnalle. Alueelliset erot ovat uskomattoman suuria. Miten asiaa on yritetty ratkaista?

Olisiko nyt vihdoin aika ottaa suurennuslasin alle yksiköt, jotka näyttäytyvät jonotustilastojen kärjessä ja häntäpäässä? Olisiko niin mahdollista löytää ne hyvät käytännöt, jotka mahdollistavat sujuvan toiminnan? Yksityistäminen ei näytä olevan avain onneen ainakaan Aamulehden artikkelin perusteella.

Ulkopuolisen huomio kiinnittyy esimerkiksi siihen, että vain osa Tampereen terveysasemista (Lielahti, Tipotie ja Tammelakeskus) ovat mukana pitkäaikaissairaiden ennaltaehkäisyn ja hoidon kehittämiseen tähtäävässä POTKU-hankkeessa.

On selvää, että tällainen hanke, jossa pitkäaikaissairautta, kuten diabetesta, tuki- ja liikuntaelinsairauksia tai sydän- ja verisuonitauteja sairastaville luodaan hyvinvointia laajasti tukeva hoitomalli, pitäisi olla käytössä kaikilla terveysasemilla. Miksi näin ei ole?

x x

Huomion arvoista on myös se, että iltavastanottojen määrä on lyhimmän odotusajan terveysasemilla pienempi kuin muilla terveysasemilla. Iltavastaanottoja tulee toki olla saatavilla. Toisaalta muu terveysasemien henkilökunta työskentelee päiväsaikaan ja kaikki oheispalvelut ovat parhaiten silloin käytössä, joten herää kysymys, onko hyvän ilta-ajan palvelun hintana se, että päivällä jonotetaan pitempään vastaanotolle.

Myös hyvin pienet yksiköt ovat haavoittuvia. Jos lääkärin virkoja on viisi ja niistä yksi on täyttämättä, niin käytännössä jo lomien takia vastaanottoa pitää hieman yli kolme lääkäriä. Jos yksi on sairaana, viiden vahvuudesta saattaa olla paikalla vain kaksi. Jos toisella heistä sattuu olemaan vielä jokin vakituinen vastaanotto (esim. neuvola) terveysaseman ulkopuolella juuri tällaisena päivänä, jää vastaanottoa pitämään yksi lääkäri. Siinä ei paljon kokemus auta.

Olisi otettava vihdoin todesta lääkäreiden työn ja muun henkilökunnan työn organisointi. Kuinka paljon lääkärit tekevät muuta kuin lääkärin työtä? Päivystyspotilaiden ohjanta ajanvarasvastaanoton sekaan on varma keino uuvuttaa ahkerimmatkin lääkärit. Myös nuorten lääkäreiden halu työskennellä terveyskeskuksissa on heikkoa, koske he kokevat työn pakkotahtiseksi verrattuna yksityisten firmojen tarjoamiin työsopimuksiin. Lisäksi he kokevat työn huonosti arvostetuksi, pelottavaksi, liian vastuulliseksi ja sosiaalityöntekijänä toimimiseksi ilman koulutusta.

x x

Tiedän toki, että ongelmat ovat syvällä vai pitäisikö sanoa syvältä: Lääkärikoulutus painottuu sairaalatyöhön, jonka arvostus on edelleen parempaa terveyskeskustyöhön verrattuna, vaikka Tampereella koulutuksessa asiaan onkin yritetty kiinnittää huomiota.

Asennemuutosta tarvitaan, koska terveyskeskuksen ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpää ja taloudellisempaa kuin jo puhjenneiden sairauksien hoito erikoissairaanhoidossa. Kuntalaisilla pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet hoitoon pääsyssä eikä kukkaron paksuus saa olla mittana siinä.

Ulla Kampman, sd
kaupunginvaltuutettu, Tre