Tamperelainen 19.4.2013

Liikuntakyvytön sydänsairas, muistiongelmista kärsivä, ikääntynyt mielenterveyspotilas, yksinäinen korkeaan ikään ehtinyt, pitkälle edennyttä syöpää sairastava tai aistien heikkenemisen vuoksi toimintarajoitteinen vanhus. Heitä yhdistää päivittäisen avun ja hoivan tarve. Heidän selviytymisensä kotona tai tuetussa asumisessa on tuon päivittäisen tai muuten säännöllisen avun varassa.

Apu on paitsi lääketieteellistä hoitoa, ennen kaikkea kotiin tarjottavaa konkreettista auttamista, huolenpitoa ja käytettävissä oloa.

Julkisessa keskustelussa puhutaan kestävyysvajeesta ja niukkenevista resursseista silloin, kun halutaan perustella meneillään olevaa auttamistyön kurjistamista. Suomessa ei ole koskaan aiemmin ollut niin paljon varallisuutta kuin nyt, eikä koskaan niin paljon vanhuksia kuin nyt.

Vanhusten auttamistyön kehittäminen ei ole budjettikehyksiin, vaan tahtoon, arvoihin ja asenteisiin liittyvä asia. Nykybudjeteilla saadaan enemmän hyvää auttamista, kun annetaan työn tekijöiden eli suoraa asiakastyötä tekevien itse kehittää hoito yksilölliseksi, sujuvaksi ja asiakasystävälliseksi.

Luovuus on ilmainen voimavara ja se odottaa vain käyttöönottoaan. Hyvä hoiva ei voi perustua konsernihallintoon, jäykkään johtamisjärjestelmään, organisaatiorajapintoihin, ilmassa leijuviin strategioihin tai tilaaja-tuottaja-monopolipeleihin.

x x

Tampereella on kehitettävä vanhusten laitoshoidon lisäksi voimakkaasti myös kotihoitoa. Kehittämisen alku olkoon ajattelutavan ja asenteiden muutos asiakas- ja tekijälähtöiseksi historiallisen organisaatiolähtöisen suhtautumisen sijasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki palvelut tulee rakentaa ensisijaisesti asiakkaan tarpeista lähtien käyttäen asiantuntijavoimina tätä työtä päivittäin tekeviä ammattilaisia ja autettavien omaisia.

Lopputulos on hallintoa pyörittävien virkamiesten ja -naisten sekä käytettäviä voimavaroja ohjaavien luottamushenkilöiden hyväksyttävä parhaiten toimivana.

x x

Yksi tärkeä mahdollisuus kehittää vanhusten auttamisjärjestelmä Tampereella nykyaikaiseksi on yliopiston ja kaupungin yhteishankkeena lähivuosina valmistuva Kaupin opetusterveyskeskus. Sinne koottakoon yhteen myös vanhuslääketieteen ja vanhenemisen asiantuntijat, palvelujen tekijät, asiakkaat ja omaiset.

Tampereen kaupungin tulevien päättäjien on seurattava tämän kehittämisen tietä ja uudistettava rohkeasti vanhusten auttamisjärjestelmä, jos ei muuten niin puhtaasti itsekkäistä syistä.

Varaa paikkasi ajoissa, vanhuus on nimittäin jo tulossa!

Ulla Kampman, SDP