Kirjoittajan arkistot:admin

Elinkeinopolitiikkaa terävöitettävä talouden vahvistamiseksi

Julkaistu , kirjoittanut

Tamperelainen 7.5.2014

Palvelut alas vai verot ylös? Tämän tehtävän Tampereen kaupungin talousjohtaja Jukka Männikkö antoi kotiläksyksi valtuustoryhmille kaupungin kurjan taloustilanteen ratkaisemiseksi. Eipä ole helppo tehtävä, mutta jotakin pitää voida tehdä.

Yksi kiireisimmistä asioista on ratkaista Tredean eli seudullisen elinkeinoyhtiön asema. Elinkeinopolitiikkaa, jos mitä tulisi hoitaa seudullisesti, mutta onko näin käynyt. Tampereen naapurikunnat ovat toki pitäneet kiinni omista elinkeinotoiminnoistaan, mikä on täysin hyväksyttävää, mutta todellista seudullista elinkeinopolitiikkaa ei ole syntynyt hyvistä suunnitelmista huolimatta.

Esimerkiksi niinkään tärkeää asiaa kuin yritysalueiden profilointia ei ole kyetty tekemään. Tämä ei ole tietenkään yksin Tredean vika. Jokainen kunta pitää mustasukkaisesti kiinni omista eduistaan.

x x

Tredean tulevaisuus on kiinteästi kytköksissä kuntauudistukseen ja mahdollisen seutuhallinnon rakentamiseen. Mikäli kuitenkin käy niin, että kuntauudistus ei toteudu, on Tredean toiminnasta syytä vetää johtopäätökset.

Tosiasiat kannattaa tunnustaa, ja seudullinen hypettäminen lopettaa. Tredean tulee jatkossa olla kaupungin oma elinkeinoyhtiö, ja sen toiminta tulee kytkeä nykyistä tiiviimmin kaupungin muuhun organisaatioon unohtamatta kaupungin tuoretta elinkeinojohtajaa!

Ei ole järkevää, että kaupunki on ulkoistanut ydintoimintansa erilliseen yhtiöön. Elinkeinotoiminta ja kaupungin vetovoiman kehittäminen ovat ydintoimintoja, joista pitäisi pitää tiukasti kiinni.

Ihmettelen myös, mihin kaupungin orastava matkailuelinkeinon rakentaminen on hyytynyt? Kovin on vaatimatonta tulosta, jos netin kautta yrittää asiaan perehtyä ja niinhän sitä nykyään tehdään, kun matkalle aiotaan. Meillä on kaikki matkailukortit käsissämme, jos tosissamme haluamme niitä käyttää.

x x

Taloudellisesti heikkoina aikoina tarvitaan määrätietoista elinkeinopolitiikkaa. Tampereen työttömyysprosentti on peräti 16 ja lähes 19000 tamperelaista on työttömänä.

Tarvitsemme uusia työpaikkoja kipeämmin kuin pitkään aikaan. Työpaikat luovat ihmisille hyvinvointia ja kaupungille verotuloja. Jos tässä asiassa epäonnistutaan, joutuvat päättäjät epätoivoisen tehtävän eteen. Kaupungin tulee pystyä karsimaan ensi vuonna yli 65 miljoonaa euroa tai hankkia tuloja saman verran verojen ja maksujen korotuksilla.

Vaihtoehdot ovat totisesti vähissä!

Ulla Kampman (sd.)
Kaupunginvaltuutettu

Lääkärikoulutuksen laatu

Julkaistu , kirjoittanut

Helsingin Sanomat, mielipide 6.3.2014

Lääkärikoulutuksen laadusta Helsingin sanomissa aiemmin kirjoittanut yleislääkäri Miila Halonen on surullisen oikeassa lääkärikoulutuksen tilasta. Jo tälläkin hetkellä lääkäreitä koulutetaan aliresurssoituna. Kurssikokojen kasvaessa opetus on hiljalleen muuttunut aiemmasta pienryhmäopetuksesta suurryhmäopetukseksi ja demonstraatioluennoiksi.

Vieläkin puhutaan pienryhmäopetuksesta, vakka todellisuudessa ryhmä voi olla 20 henkilön suuruinen. Käytännössä ryhmässä vain kaksi rohkeinta pääsee näkemään ja tekemään kunnolla opetettavia asioita. On täysin mahdotonta, että sellaisessa tilanteessa pystyy oppimaan jonkin käden taitoja vaativan toimenpiteen, kuten nivelpistoksen tai spinaalipunktion.

Vuorovaikutustaitojen opetus on edelleen vaatimatonta. Esimerkiksi Tampereella lääkärikoulutuksen kuuden opiskeluvuoden aikana opetetaan yhden kerran vuorovaikutustaitoja, mikä ei todellakaan ole kovin paljon, vaikka sitä olisikin integroitu muuhun opetukseen.

On selvää, että kun lääkäri valmistuu, niin hän on erittäin epävarma monista asioista, mitkä häntä kohtaavat ensimmäisten työkuukausien aikana. Ja vaikka työ tekijäänsä opettaa, niin tämä ei ole lääkärin työssä mahdollista.

Lähtökohtaisesti täytyy osata jo paljon ennen kuin aloittaa työt lääkärinä. Itse lääkärikoulutukseen osallistuvana olen enemmän kuin huolissani, kun mietin sitä, että vuonna 2015 tulee laajennetut sisäänotot kaikkiin lääketieteen yksiköihin ja ainakaan tällä hetkellä ei näytä siltä, että resursseja lisättäisiin, opetuspuolella, tilapuolella tai millään oppilashuoltoon liittyvällä alueella. Kaiken kaikkiaan lääkärikoulutuksen lisääminen ei ole ratkaisu lääkäripulaan, vaan kaikkien edellä mainittujen asioiden ratkaisu olisi ratkaisu lääkäripulaan.

x x

Kun nuori opiskelija tulee opiskelemaan lääketiedettä jo pääsykoe varmistaa sen, että kyseessä on henkilö, joka pystyy omaksumaan paljon tietoa.

Samalla on ihan selvää, että liian monet, jotka lähtevät koulutuksesta vaativaan työelämään, lähtevät sinne epävarmoin mielin. Opetuksesta päättävien henkilöiden asenne vaikuttaa olevan se, että tehdään muutokset ja katsotaan sitten, miten seurauksista selvitään. Meillä kansalaisilla on kovat vaatimukset siitä, että lääkärit olisivat taitavia ja hyvin koulutettuja ja saamme laadukasta palvelua.

Todellisuudessa nykyisellä systeemillä tilannetta huononnetaan. Lääkärikoulutuksessa mukana olevat ovat huolestuneita tästä asiasta, mutta harvalla on kiireen vuoksi aikaa tai voimia purnata siitä.

Kiireen aiheuttama välinpitämättömyys näkyy jo kaikessa.

Sairas terveyskeskus

Julkaistu , kirjoittanut

Aamulehti, lähetetty 3.3.2014

Aamulehden tutkiva journalismi oli selvittänyt Tampereen terveyskeskusten jonotustilastoja ansiokkaasti. Samoja tietoja ei herunut aiemmin edes kaupungin johtaville luottamushenkilöille, joten pisteet Aamulehdelle.

Selvityksen perusteella Tampereen terveyskeskusten toiminta on hälyttävän epätasaista ainakin, jos lääkärin vastaanotolle pääsy on kriteerinä hyvälle toiminnalle. Alueelliset erot ovat uskomattoman suuria. Miten asiaa on yritetty ratkaista?

Olisiko nyt vihdoin aika ottaa suurennuslasin alle yksiköt, jotka näyttäytyvät jonotustilastojen kärjessä ja häntäpäässä? Olisiko niin mahdollista löytää ne hyvät käytännöt, jotka mahdollistavat sujuvan toiminnan? Yksityistäminen ei näytä olevan avain onneen ainakaan Aamulehden artikkelin perusteella.

Ulkopuolisen huomio kiinnittyy esimerkiksi siihen, että vain osa Tampereen terveysasemista (Lielahti, Tipotie ja Tammelakeskus) ovat mukana pitkäaikaissairaiden ennaltaehkäisyn ja hoidon kehittämiseen tähtäävässä POTKU-hankkeessa.

On selvää, että tällainen hanke, jossa pitkäaikaissairautta, kuten diabetesta, tuki- ja liikuntaelinsairauksia tai sydän- ja verisuonitauteja sairastaville luodaan hyvinvointia laajasti tukeva hoitomalli, pitäisi olla käytössä kaikilla terveysasemilla. Miksi näin ei ole?

x x

Huomion arvoista on myös se, että iltavastanottojen määrä on lyhimmän odotusajan terveysasemilla pienempi kuin muilla terveysasemilla. Iltavastaanottoja tulee toki olla saatavilla. Toisaalta muu terveysasemien henkilökunta työskentelee päiväsaikaan ja kaikki oheispalvelut ovat parhaiten silloin käytössä, joten herää kysymys, onko hyvän ilta-ajan palvelun hintana se, että päivällä jonotetaan pitempään vastaanotolle.

Myös hyvin pienet yksiköt ovat haavoittuvia. Jos lääkärin virkoja on viisi ja niistä yksi on täyttämättä, niin käytännössä jo lomien takia vastaanottoa pitää hieman yli kolme lääkäriä. Jos yksi on sairaana, viiden vahvuudesta saattaa olla paikalla vain kaksi. Jos toisella heistä sattuu olemaan vielä jokin vakituinen vastaanotto (esim. neuvola) terveysaseman ulkopuolella juuri tällaisena päivänä, jää vastaanottoa pitämään yksi lääkäri. Siinä ei paljon kokemus auta.

Olisi otettava vihdoin todesta lääkäreiden työn ja muun henkilökunnan työn organisointi. Kuinka paljon lääkärit tekevät muuta kuin lääkärin työtä? Päivystyspotilaiden ohjanta ajanvarasvastaanoton sekaan on varma keino uuvuttaa ahkerimmatkin lääkärit. Myös nuorten lääkäreiden halu työskennellä terveyskeskuksissa on heikkoa, koske he kokevat työn pakkotahtiseksi verrattuna yksityisten firmojen tarjoamiin työsopimuksiin. Lisäksi he kokevat työn huonosti arvostetuksi, pelottavaksi, liian vastuulliseksi ja sosiaalityöntekijänä toimimiseksi ilman koulutusta.

x x

Tiedän toki, että ongelmat ovat syvällä vai pitäisikö sanoa syvältä: Lääkärikoulutus painottuu sairaalatyöhön, jonka arvostus on edelleen parempaa terveyskeskustyöhön verrattuna, vaikka Tampereella koulutuksessa asiaan onkin yritetty kiinnittää huomiota.

Asennemuutosta tarvitaan, koska terveyskeskuksen ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpää ja taloudellisempaa kuin jo puhjenneiden sairauksien hoito erikoissairaanhoidossa. Kuntalaisilla pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet hoitoon pääsyssä eikä kukkaron paksuus saa olla mittana siinä.

Ulla Kampman, sd
kaupunginvaltuutettu, Tre

Sisäilmaongelma

Julkaistu , kirjoittanut

Valtuustoaloite 18.11.2013

Tampereen kaupungin hallitsemissa rakennuksissa on energian saaston vuoksi rajoitettu
ilmastointia siten, etta ilmastointi suljetaan tai sita rajoitetaan rakennuksen kayttoajan
ulkopuolella. Taman seurauksena on kyseisista rakennuksissa alkanut esiintya yha useamminhomeesta johtuvia kayttajien terveydelle vaarallisia ilmanlaatuhaittoja.

Rakennus suunnitellaan rakennusteknisena kokonaisuutena, johon kuuluvat niin seinarakenteet, katot ja lattiat, kuten myos lammontuotto ja ilmanvaihto. Kaikkien naiden rakennusosien on toimittava hyvin, jotta saadaan hyva kokonaisuus.

llmastoinnin rajoittamisella on saatu aikaan rakennusfysiikassa epatasapaino, jonka seurauksena kosteutta on kertynyt rakenteisiin. Siella missa on kosteutta, on myos hometta!

Esitän valtuustolle, etta kaupungin hallitsemien rakennusten ilmanvaihdon rajoittamisesta
energiansaaston vuoksi luovutaan, koska rakennusten homekorjaukset tulevat huomattavasti kalliimmaksi kuin mita energiassa saastetaan.

(Lisatietoja ytimekkaasti: Rakennuslehti 31.10.2013 s.10-13, Haista home)

Ulla Kampman
valtuutettu, sd

Ei ole vanhaksi tulemista

Julkaistu , kirjoittanut

Tamperelainen 19.4.2013

Liikuntakyvytön sydänsairas, muistiongelmista kärsivä, ikääntynyt mielenterveyspotilas, yksinäinen korkeaan ikään ehtinyt, pitkälle edennyttä syöpää sairastava tai aistien heikkenemisen vuoksi toimintarajoitteinen vanhus. Heitä yhdistää päivittäisen avun ja hoivan tarve. Heidän selviytymisensä kotona tai tuetussa asumisessa on tuon päivittäisen tai muuten säännöllisen avun varassa.

Apu on paitsi lääketieteellistä hoitoa, ennen kaikkea kotiin tarjottavaa konkreettista auttamista, huolenpitoa ja käytettävissä oloa.

Julkisessa keskustelussa puhutaan kestävyysvajeesta ja niukkenevista resursseista silloin, kun halutaan perustella meneillään olevaa auttamistyön kurjistamista. Suomessa ei ole koskaan aiemmin ollut niin paljon varallisuutta kuin nyt, eikä koskaan niin paljon vanhuksia kuin nyt.

Vanhusten auttamistyön kehittäminen ei ole budjettikehyksiin, vaan tahtoon, arvoihin ja asenteisiin liittyvä asia. Nykybudjeteilla saadaan enemmän hyvää auttamista, kun annetaan työn tekijöiden eli suoraa asiakastyötä tekevien itse kehittää hoito yksilölliseksi, sujuvaksi ja asiakasystävälliseksi.

Luovuus on ilmainen voimavara ja se odottaa vain käyttöönottoaan. Hyvä hoiva ei voi perustua konsernihallintoon, jäykkään johtamisjärjestelmään, organisaatiorajapintoihin, ilmassa leijuviin strategioihin tai tilaaja-tuottaja-monopolipeleihin.

x x

Tampereella on kehitettävä vanhusten laitoshoidon lisäksi voimakkaasti myös kotihoitoa. Kehittämisen alku olkoon ajattelutavan ja asenteiden muutos asiakas- ja tekijälähtöiseksi historiallisen organisaatiolähtöisen suhtautumisen sijasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki palvelut tulee rakentaa ensisijaisesti asiakkaan tarpeista lähtien käyttäen asiantuntijavoimina tätä työtä päivittäin tekeviä ammattilaisia ja autettavien omaisia.

Lopputulos on hallintoa pyörittävien virkamiesten ja -naisten sekä käytettäviä voimavaroja ohjaavien luottamushenkilöiden hyväksyttävä parhaiten toimivana.

x x

Yksi tärkeä mahdollisuus kehittää vanhusten auttamisjärjestelmä Tampereella nykyaikaiseksi on yliopiston ja kaupungin yhteishankkeena lähivuosina valmistuva Kaupin opetusterveyskeskus. Sinne koottakoon yhteen myös vanhuslääketieteen ja vanhenemisen asiantuntijat, palvelujen tekijät, asiakkaat ja omaiset.

Tampereen kaupungin tulevien päättäjien on seurattava tämän kehittämisen tietä ja uudistettava rohkeasti vanhusten auttamisjärjestelmä, jos ei muuten niin puhtaasti itsekkäistä syistä.

Varaa paikkasi ajoissa, vanhuus on nimittäin jo tulossa!

Ulla Kampman, SDP

Viisas terveydenhoitojärjestelmä

Julkaistu , kirjoittanut

Aamulehti 4.10.2012

Suomi ei koskaan ole ollut niin rikas kuin nyt, eikä lääkäreitä ja hoitajia ole koskaan ollut yhtä paljon kuin nyt. Silti terveydenhuollossamme on vielä paljon kehitettävää.

Nykyinen järjestelmä on hajanainen, byrokraattinen ja epäystävällinen ja vieras asiakkaan kannalta. Siksi järjestelmään tarvittaisiin sellainen muutossuunta, jonka tuloksena on viisas terveydenhoitojärjestelmä.

x x

Viisas terveydenhuoltojärjestelmä perustuu hallinnollisesti alueellisiin kokonaisuuksin sekä perus- että erikoissairaanhoidossa tarjoten kaikki palvelut alueensa asukkaille samanarvoisesti kuntarajoihin tuijottamatta yhden kyltin alta.

Viisas terveydenhoitojärjestelmä on hallinnoltaan kevyt. Kaikesta toimintaan liittyvästä suunnittelusta ja ohjauksesta sekä työolojen järjestelyistä vastaa suoraa potilastyötä tekevä henkilöstö. Viisaassa terveydenhoitojärjestelmässä ei tarvita konsernihallintoa tai tilaajapäälliköitä.

Viisas terveydenhoitojärjestelmä ei lihota veroparatiisien sijoitusyhtiöitä. Suoraa potilastyötä tekevä henkilöstö suunnittelee itse työnsä ja viihtyy siksi hyvin julkisen järjestelmän työsuhteessa. Viisas terveydenhoitojärjestelmä ei kärsi lääkäri- eikä hoitajapulasta, vaan sinne pääsystä töihin kilpaillaan. Viisaan terveydenhuoltojärjestelmän ei tarvitse palkata valelääkäreitä eikä -hoitajia.

x x

Viisaassa terveydenhoitojärjestelmässä työtään ja ammattitaitoaan arvostava henkilöstö alkaa taas ajatella omilla aivoillaan ja voi luopua virkamiesasenteesta ilman työssä uupumisen pelkoa. Näin he motivoituvat paremmin sairaiden potilaiden hoitamiseen järkevällä ja tehokkaalla tavalla ja jaksavat huomioida paremmin myös sairaiden omaiset.

Viisas terveydenhoitojärjestelmä ymmärtää, että erityisesti ikääntyvien hoidossa omaiset ovat korvaamaton voimavara.

Viisaassa terveydenhoitojärjestelmässä taloudellinen vastuu kannetaan pitkäjänteisesti ja päätökset tehdään demokraattisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että yksikkökohtaiset budjetit päätetään luottamushenkilöiden muodostamassa hallituksessa aina kahdeksi toimintavuodeksi kerrallaan. Näin toimintayksiköt saavat työrauhan ja kvartaalitaloutta muistuttavista äkillisistä yksiköiden sulkemisista ja toiminnan supistamisista ja toisaalta kalliista jononpurkuautomaateista päästään eroon.

Viisaan terveydenhoitojärjestelmän toiminta on ennustettavaa sekä taloudellisesti että toiminnallisesti. Se muodostaa kiinteän kokonaisuuden, jonka tehtävät ja toimintayksiköt on helppo hahmottaa. Myös asiakkaat löytävät tiensä viisaassa terveydenhoitojärjestelmässä oikeaan paikkaan vaivatta.