Helsingin Sanomat, mielipide 6.3.2014

Lääkärikoulutuksen laadusta Helsingin sanomissa aiemmin kirjoittanut yleislääkäri Miila Halonen on surullisen oikeassa lääkärikoulutuksen tilasta. Jo tälläkin hetkellä lääkäreitä koulutetaan aliresurssoituna. Kurssikokojen kasvaessa opetus on hiljalleen muuttunut aiemmasta pienryhmäopetuksesta suurryhmäopetukseksi ja demonstraatioluennoiksi.

Vieläkin puhutaan pienryhmäopetuksesta, vakka todellisuudessa ryhmä voi olla 20 henkilön suuruinen. Käytännössä ryhmässä vain kaksi rohkeinta pääsee näkemään ja tekemään kunnolla opetettavia asioita. On täysin mahdotonta, että sellaisessa tilanteessa pystyy oppimaan jonkin käden taitoja vaativan toimenpiteen, kuten nivelpistoksen tai spinaalipunktion.

Vuorovaikutustaitojen opetus on edelleen vaatimatonta. Esimerkiksi Tampereella lääkärikoulutuksen kuuden opiskeluvuoden aikana opetetaan yhden kerran vuorovaikutustaitoja, mikä ei todellakaan ole kovin paljon, vaikka sitä olisikin integroitu muuhun opetukseen.

On selvää, että kun lääkäri valmistuu, niin hän on erittäin epävarma monista asioista, mitkä häntä kohtaavat ensimmäisten työkuukausien aikana. Ja vaikka työ tekijäänsä opettaa, niin tämä ei ole lääkärin työssä mahdollista.

Lähtökohtaisesti täytyy osata jo paljon ennen kuin aloittaa työt lääkärinä. Itse lääkärikoulutukseen osallistuvana olen enemmän kuin huolissani, kun mietin sitä, että vuonna 2015 tulee laajennetut sisäänotot kaikkiin lääketieteen yksiköihin ja ainakaan tällä hetkellä ei näytä siltä, että resursseja lisättäisiin, opetuspuolella, tilapuolella tai millään oppilashuoltoon liittyvällä alueella. Kaiken kaikkiaan lääkärikoulutuksen lisääminen ei ole ratkaisu lääkäripulaan, vaan kaikkien edellä mainittujen asioiden ratkaisu olisi ratkaisu lääkäripulaan.

x x

Kun nuori opiskelija tulee opiskelemaan lääketiedettä jo pääsykoe varmistaa sen, että kyseessä on henkilö, joka pystyy omaksumaan paljon tietoa.

Samalla on ihan selvää, että liian monet, jotka lähtevät koulutuksesta vaativaan työelämään, lähtevät sinne epävarmoin mielin. Opetuksesta päättävien henkilöiden asenne vaikuttaa olevan se, että tehdään muutokset ja katsotaan sitten, miten seurauksista selvitään. Meillä kansalaisilla on kovat vaatimukset siitä, että lääkärit olisivat taitavia ja hyvin koulutettuja ja saamme laadukasta palvelua.

Todellisuudessa nykyisellä systeemillä tilannetta huononnetaan. Lääkärikoulutuksessa mukana olevat ovat huolestuneita tästä asiasta, mutta harvalla on kiireen vuoksi aikaa tai voimia purnata siitä.

Kiireen aiheuttama välinpitämättömyys näkyy jo kaikessa.